Schengen

Schengen

Schengen 

 

Eräät Euroopan yhteisön vanhat jäsenmaat sopivat vuonna 1986 Luxemburgin Schengenissä poistavansa henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet valtioidensa väliltä. Vuonna 1990 samat jäsenmaat allekirjoittivat Schengen-sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1995.

Amsterdamin huippukokouksessa 1997 Schengen-järjestelmä päätettiin sulauttaa Euroopan unioniin. Kaikilla EU-mailla on ollut siitä lähtien oikeus liittyä Schengen-yhteistyöhön. Iso-Britannia ja Irlanti eivät ole liittyneet Schengen-sopimuksiin. Bulgaria, Romania ja Kypros eivät vielä sovella Schengenin sopimusta täysimääräisesti. Suomi ja muut Pohjoismaat aloittivat Schengenin sopimusten soveltamisen yhtä aikaa 25.3.2001.

Schengen-valtiot

 

Schengen-valtioita ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.


Schengenin sopimusten sisältö ja vaikutukset

 

Schengenin yleissopimuksen keskeinen sisältö on henkilöiden rajatarkastusten lopettaminen Schengen-alueen maiden välillä, ns. sisärajoilla.

Tämän lisäksi Schengen-maat tehostavat sopimusten mukaisesti ulkorajavalvontaansa suhteessa muihin kuin Schengen-maihin sekä poliisiyhteistyötä.

Liikuttaessa Schengenin sopimuksia soveltavasta maasta toiseen matkustusasiakirjaa ei yleensä tarkasteta.


Matkustusasiakirja esitettävä pyydettäessä Schengen-alueella

 

Matkustajan on Schengenin sopimuksista huolimatta pidettävä mukanaan voimassa olevaa kussakin jäsenmaassa hyväksyttyä matkustusasiakirjaa (passia tai uudenmallista henkilökorttia).

Matkustusasiakirjan voi joutua esittämään esim. poliisiviranomaisen pyytäessä matkustusasiakirjaa toiseen sopimusvaltioon saapumisen jälkeen.

Rajatarkastukset voidaan myös ottaa käyttöön tilapäisesti yleistä järjestystä tai kansallista turvallisuutta uhkaavissa poikkeuksellisissa tilanteissa.

EU/ETA -alueen kansalaiset eivät enää tarvitse oleskelulupaa jäädessään oleskelemaan toiseen EU/ETA-alueen valtioon, vaan rekisteröivät oleskelunsa. He saavat oleskella Suomessa rekisteröimättä oleskeluoikeuttaan enintään kolme kuukautta.

Liikkuminen Schengen-alueen ulkorajoilla

 

Schengen-alueen ulkorajaa ylitettäessä jokaisen matkustajan henkilöllisyys todetaan matkustusasiakirjasta matkustajan kansalaisuudesta riippumatta.

Laittoman maahantulon estämiseksi ns. kolmansien maiden kansalaisten (EU:hun ja Schengeniin kuulumattomien) osalta todetaan lisäksi muut maahantuloedellytykset kuten oleskelulupa, viisumi sekä toimeentuloon ja paluumatkaan tarvittavat varat.

Schengenin sopimusten soveltaminen toi mukanaan EU:n yhteiset listat maista, joiden kansalaisilta vaaditaan viisumia ja joiden kansalaiset ovat viisumivapaita. Yhteinen viisumipolitiikka on muokattu erityisesti turvallisuuteen ja laittomaan maahantuloon liittyvät seikat huomioon ottaen.

Henkilölle, joka hakee viisumia johonkin Schengen-valtioon, myönnetään pääsääntöisesti Schengen-yhtenäisviisumi, joka voimassaoloaikanaan oikeuttaa matkustamaan koko Schengen-alueella.

Lisäksi jonkin Schengen-valtion myöntämän oleskeluluvan saanut henkilö voi liikkua vapaasti Schengen-alueella enintään kolmen kuukauden ajan, jos hän täyttää sopimuksen mukaiset maahantuloedellytykset ja jos hän ei ole kansallisessa maahantulokieltoluettelossa.

 

Viisumivelvollinen hakee Schengen-viisumia Schengen-alueelle suuntautuvan matkansa pääkohdemaan diplomaattiedustustosta. Mikäli pääkohdemaata ei voi nimetä, viisumia haetaan sen Schengen-maan edustustosta, johon ensimmäisenä saavutaan Schengen-alueella.

 

 

  1. Valitse viisumityyppi ylhäällä olevasta valikosta

    Portugal  Hakemus

    YLEISTÄ TIETOA

    Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia.